Tutkimiseni tuloksesta olen aika järkyttynyt. Tiesin että virkamiehiä on paljon, mutta en olisi uskonut millaisia mammuttikoneistoja ministeriöt todellisuudessa ovat. Seuraavat luvut olen nopeasti kerännyt eri ministeriöiden omilta verkkosivuilta, heidän esittämässään muodossa. Ne eivät siis välttämättä ole vertailukelpoisessa muodossa eri ministeriöiden kesken.

Jos aloitamme 'pääministeriöstä' eli Valtioneuvoston kansliasta (VNK). Valtioneuvoston kanslia on valtioneuvoston kolmanneksi suurin ministeriö. Siellä työskentelee noin 550 henkilöä erilaisissa asiantuntija- ja palvelutehtävissä.

Valtioneuvoston kanslian pääluokan talousarviomäärärahat vuonna 2015 ovat 186,5 miljoonaa euroa. Puoluetoiminnan tukemiseen käytetään 32 miljoonaa euroa.

Sitten Ulkoasiainministeriö (UM). Henkilöstöä Suomessa 998. Kokonaisbudjetti 1 363 miljoonaa euroa, josta toimintamenot 200,6 miljoonaa euroa. Kehitysyhteistyö 926,2 miljoonaa euroa. Kriisinhallinta 80,2 miljoonaa euroa.

Oikeusministeriö (OM). Henkilöstömäärä: 277 (mukana harjoittelijat). Naisia: 191 (69 %), miehiä: 86 (31 %) Oikeusministeriön hallinnonalan henkilöstömäärä on oman raportointijärjestelmän mukaan 9 584 (mukana luvussa kaikki harjoittelijat, joita yhteensä 11 henkilöä) .

- Tuomioistuinlaitos: 3 307 henkilöä, 34,5 %

- Rangaistusten täytäntöönpano: 2884 henkilöä, 30,1 %

- Ulosottolaitos ja Konkurssiasiamiehen toimisto: 1 323 henkilöä, 13,8 %

- Oikeusapu ja Kuluttajariitalautakunta: 1 037 henkilöä, 10,8 %

- Ministeriö ja sen yhteydessä toimivat erillisvirastot: 472 henkilöä, 4,9 %

- Syyttäjälaitos: 561 henkilöä, 5,9%

Ministeriön hallinnonalan määrärahat vuonna 2015 ovat 899 miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa sitä, että oikeusministeriö on budjetiltaan kolmanneksi pienin ministeriö.

Sitten Sisäministeriö (SM), se Päivi Räsäsen (ent.) valtakunta. Sisäministeriön hallinnonalan kokonaishenkilömäärä on vuoden 2014 talousarvion mukaan 14 966 henkilötyövuotta (2013 tilinpäätös: 15 277 htv). Suurimmat työllistäjät ovat poliisitoimi noin 10 300 ja Rajavartiolaitos noin 2 700 henkilötyövuodella. Sisäministeriön hallinnonalan kokonaismenot ovat vuoden 2014 varsinaisessa talousarviossa yhteensä 1 264 miljoonaa euroa.

Puolustusministeriö (PLM). Puolustusministeriössä työskentelee noin 145 henkilöä. Luku sisältää noin 20 sotilasvirkaa. Puolustusministeriön sisäinen johtamistapa on samanlainen kuin minkä tahansa siviiliviraston.

Palkattua henkilöstöä puolustushallinnossa (puolustusministeriö, puolustusvoimat ja puolustushallinnon rakennuslaitos) on noin 15 500.

Valtiovarainministeriö (VM). Ministeriössä työskentelee noin 380 henkilöä.

Valtiovarainministeriön hallinnonalalla työskentelee noin 12 000 henkilöä, joista suurin osa on vero- ja tullihallinnon palveluksessa. Muita hallinnonalan virastoja ovat aluehallintovirastot, maistraatit, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Valtiokonttori, Tilastokeskus, Väestörekisterikeskus sekä Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus.

VM:n menot vuonna 2015 ovat noin 17 miljardia euroa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM). Opetus- ja kulttuuriministeriön osuus valtion talousarviosta vuonna 2014 on noin 6,6 miljardia euroa. Opetus- ja kulttuuriministeriö on Suomen vanhimpia ministeriöitä; se aloitti toimintansa autonomian ajan alussa vuonna 1809 keisarillisen Suomen senaatin kirkollistoimituskuntana. Kirkollistoimituskunnan ensimmäinen virkamies oli Henrik Reinhold Bäck. Koko hallinnonalan henkilöstön määrää en löytänyt selatessani ministeriön sivuja.

Maa- ja metsätalousministeriö (MMM). Henkilökuntaa ministeriössä on noin 300 ja koko hallinnonalalla 5 100. Maa- ja metsätalousministeriön budjetin suuruus on noin 2,8 mrd euroa.

Liikenne- ja viestintäministeriö (LVM). Liikenne- ja viestintäministeriössä on noin 170 työntekijää. Ministeriössä on kolme osastoa: liikennepolitiikan osasto, viestintäpolitiikan osasto ja yleinen osasto. Hallinnonalalle on budjetoitu 2,9 miljardia euroa.

Mielenkiintoisia rahasummia löytyy taulukosta julkaisussa http://www.lvm.fi/c/document_library/get_file?folderId=3759139&name=DLFE-26394.pdf&title=Liikenne-%20ja%20viestintäministeriön%20hallinnonalan%20tulostavoitteet%20vuodelle%202015

Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM). Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa Suomen yrittäjyyden ja innovaatiotoiminnan toimintaympäristöstä, työmarkkinoiden toimivuudesta ja työntekijöiden työllistymiskyvystä sekä alueiden kehittymisestä.

Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalaan eli TEM-konserniin kuuluu seitsemän virastoa, kolme yhtiötä, useita valtionapuyhteisöjä ja rahastoja sekä 15 ELY-keskusta ja 15 TE-toimistoa. Koko hallinnonalalla on henkilöstöä noin 12 000.

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM). Budjetissa 12,8 miljardia euroa. Vuoden 2014 lopussa STM:n palveluksessa oli 448 henkilöä. Tällä hetkellä STM:n palveluksessa on noin 400 henkilöä. Henkilöstöstämme naisia on lähes kolme neljäsosaa.

Ympäristöministeriö (YM). Kokonaishenkilötyövuosien määrä ympäristöministeriön hallinnonalalla on vuonna 2014 Metsähallituksen luontopalvelujen henkilöstö mukaan lukien noin 1 320 henkilötyövuotta. Vuodelle 2015 kehysehdotus 286,9 miljoonaa euroa.

* * *  Tämän tiedon valossa alan ymmärtää, miksi mummojen ja työttömien sekä päiväkotilasten rahat on tarpeen kerätä hallinnon käyttöön.

Mielissäni olen suuresta kiinnostuksesta, jota Piraattipuolueen vaaliohjelmaa ja agendaa kohtaan on osoitettu, ja vielä enemmän mielissäni hyvästä palautteesta ja kannustuksesta. Kiitos siitä.

Olen innoissani menossa tehtävään, jota jotkut poliitikot ovat sanoneet jopa 'kusitolppana olemiseksi'. Uutiset kertovat päivä päivältä synkemmistä talousnäkymistä, ja kuinka Suomi on syvällä suossa suurtyöttömyyden ja rakennemuutosten kourissa. Totuutta silmiin katsoen ymmärrän hyvin haasteen suuruuden, ja se siinä kai kiehtookin eniten.

Olemme nyt aitiopaikalla todistamassa aikakausien vaihtumista ja sopeutumassa uudenlaisiin elämisen ehtoihin. Mukana maailmanlaajuisessa nopean tiedonsiirron verkossa, mukana maailmanlaajuisessa talous- ja finanssipolitiikassa, näkemässä Aasian ja Afrikan nousu ja Euroopan valuuttahankaluudet. Kaikkialla tapahtuva kehitys - niin kielteinen kuin positiivinenkin - vaikuttaa myös meillä Suomessa.

Olen sen ikäinen, että tähtään vain tähän tulevaan nelivuotiskauteen, en ikipoliitikoksi. Tämä 62 vuoden elämänkokemus tarkoittaa myös sitä, että hurviteltuani elämän vuoristorataa välillä pää pilvissä ja välillä syvyyksiin sukeltaen olen valmentautunut kohtaamaan eteen tulevat asiat rohkeasti ja luottaen että niistä aina selvitään. Vaalityössä olen myös tavannut muiden puolueiden ehdokkaita ja heissä monta mukavaa tulevaa työtoveria. Hyvällä yhteistyöllä ja asioihin keskittymällä saadaan tuloksia aikaan, ei kilpailemalla puolueiden kesken valta-asemista.

Nyt on siis enää vaalityöstä jäljellä muistuttaminen huomisesta äänestyksestä!  Vaikka olisi vähän vilpoisa sää, niin sinunkin kannattaa käydä piirtämässä oman ehdokkaasi numero vaalipaikalla siihen juuri sinulle varattuun äänestyslappuun. Minun numeroni on 246, eli laita vain parillisia numeroita peräkkäin.  Siis kaksi, neljä, kuusi...

Taloustieteen merkittävimpiä kysymyksiä on, että miksi jotkin maat ovat niin köyhiä ja toiset niin rikkaita toisiinsa verrattuna.

Niin tärkeä on tämä kysymys ekonomisteille aina ollut, että jopa nykyaikaisen taloustieteen perustajana pidetyn Adam Smithin pääteoksen nimi Kansojen varallisuus vihjaa siihen vastaavansa. Yksiselitteistä syytä talouskasvuun on ehkä mahdoton antaa, eikä ekonomisteilla ole vieläkään esittää kysymykseen kattavaa vastausta. Eräitä syitä talouskasvulle pidetään kuitenkin yleisesti pätevinä.

Tavallisesti nykytaloustieteessä kasvun taustalla olevat tekijät on tapana jaotella seuraavasti:

·       Investoinnit ja etenkin niiden osuus kokonaistuotannosta eli säästämisaste kasvattavat työntekijöiden käytettävissä olevien tuotantovälineiden eli pääoman määrää.

·       Tuottavuus kuvaa jokaista pääomayksikköä kohti tehtävää tuotannon määrää. Tuottavuuseroille puolestaan on useita syitä:

·       Tekniikka selittää osan tuottavuuseroista. Edistyneempi teknologia mahdollistaa korkeamman tuotannon.

·       Tehokkuus eli menettelytavat, tuotannon järkeistäminen, ahkeruus, ym. selittää loput tuottavuudesta.

Solowin kasvumalli jakaa talouskasvun aiheuttajat seuraavasti:

1.     teknologinen kehitys

2.     inhimillisen pääoman kehitys ja kasvu

3.     tuotannollisen pääoman kasvu

4.     väestönkasvu

Edes syiden tunnistaminen jonkin tietyn maan varallisuuteen on hankalaa, mutta vielä vaikeampaa on niiden selittäminen. Talouskasvun tutkiminen onkin yksi taloustieteen aktiivisimpia tutkimuskohteita, johon huomio on viime vuosina vain keskittynyt entistä enemmän.

Talouskasvua siis huutaa näissä eduskuntavaaleissa lähes jokainen puolue, vaikkei edes tiedetä mitä se on. Miksi talouskasvua tavoitellaan ikenet verillä?

”Perinteisesti talouskasvuun on suhtauduttu positiivisesti ja se on yhdistetty ihmisten mielikuvissa yhteiskunnalliseen edistykseen ja hyvinvointiin. Ilmastonmuutos ja erilaiset ympäristökriisit ovat kuitenkin synnyttäneet talouskasvuun kriittisesti suhtautuvan opposition, joka on selvästi vahvistunut viime vuosina.  Niin kutsuttu degrowth-liike on saanut näkyvyyttä myös suomalaisessa keskustelussa.

Talouskasvun välttämättömyydestä, hyödyllisyydestä tai haitallisuudesta keskustelu on usein varsin tunnepitoista ja monesti argumentit jäävät kevyiksi. Yksi suurimmista ongelmista talouskasvukeskustelussa lienee se, ettei sen tärkeintä käsitettä useinkaan määritellä selkeästi. Mitä talouskasvulla tarkoitetaan?

…Aloitetaan pohtimalla sitä, onko talouskasvu välttämätöntä nykymuotoisessa velkaan perustuvassa rahatalousjärjestelmässä?

Nykyisessä talousjärjestelmässä lähes kaikki taloudelliset suhteet perustuvat rahallistetuille velkasuhteille, jotka erääntyvät tietyn ajan kuluessa. Siksi talouden sulavan toiminnan kannalta on tärkeää, että talouden rahavirtojen määrä pysyy kasvussa. Tällöin taloudelliset toimijat ja ennen kaikkea velkarahalla investoineet tahot selviävät vanhoista velkasitoumuksistaan ja ovat valmiita solmimaan uusia.  Tämä rahatalousjärjestelmän peruslogiikka sivuutetaan valitettavan usein varsinkin valtavirtaisen taloustieteen teoretisoinnissa.

…Entä sitten talouskasvun ja julkisen talouden ”kestävyyden” sekä hyvinvointipalveluiden rahoittamisen välinen yhteys? Ajatus siitä, että talouskasvua tarvitaan julkisen talouden tasapainottamiseksi ja hyvinvointipalveluiden tuotannon rahoittamiseksi on mielekäs ainoastaan silloin, jos nykyisin vallitsevasta julkisen taloudenpidon mallista halutaan pitää kiinni.

…on perusteltua väittää, että hyvinvointipalveluiden laajentaminen ei ole mahdollista ilman reaalista talouskasvua tai verorakenteiden muuttamista. Olemassa olevan palvelutason ja tulonsiirtojen säilyttäminen sitä vastoin on yleensä mahdollista, vaikka nimellinen kasvu perustuisi pääosin hintojen nousuun.

Tämä tarkastelu osoittaa hyvin nykyisen julkisen taloudenpidon rajoitteet ja ongelmat. Jos hyvinvointipalveluiden laajentaminen nähdään tarpeelliseksi, ja sekä nimellisen että reaalisen talouskasvun edellytykset ovat heikot yritysten vältellessä investointeja sekä muita palkansaajakorvauksia (kokonaiskysyntää) synnyttäviä ja reaalista tarjontaa lisääviä tuotantotoimia, ei julkinen sektori pysty tuottamaan palveluita rahoitusrajoitteen vuoksi. Rahoitusrajoite on entistä todennäköisempi silloin, kun ulkomaan sektorin kysyntä on vähäistä ja vaihtotase on alijäämäinen. Tässä tilanteessa vaihtoehtoina ovat julkisten palveluiden tuottamisesta luopuminen tai funktionaalisen rahoituksen malliin siirtyminen.

Julkisen talouden kestävyysvaje ja eläkeiän nostaminen

Kestävyysvaje on viime aikoina ollut esillä paljon, mutta sen merkitys on jäänyt hämäräksi eikä julkisen talouden ongelmien vakavuutta täysin ymmärretä. Kymmenen vuoden aikana 1999–2008 Suomen julkinen talous oli ylijäämäinen eikä kestävyysvajetta silloisten laskelmien mukaan ollut. Sen jälkeen laaja kansainvälinen talouskriisi iski Suomen talouteen voimakkaasti. Tuotanto asukasta kohti on nyt vuoden 2005 tasolla, veroaste on noussut ja korkean kustannustason takia talouden yleiset näkymät ovat heikot. Kasvavien ikäsidonnaisten menojen rahoittaminen verotusta kiristämällä voi osoittautua käytännössä mahdottomaksi. Verojen nostamisella olisi joka tapauksessa merkittäviä haittavaikutuksia. 

Vajeeksi arvioitiin elokuussa 2014 neljä prosenttia (4%) bkt:sta. Sen poistamisessa eläkeuudistuksen osuudeksi asetettiin yksi prosenttiyksikkö (1%) ja syyskuun sopimuksen arvioitiin vastaavan tätä. Lisäksi hallituksen tavoite on poistaa kestävyysvaje nostamalla työllisyysasteita muissakin ikäluokissa ja tehostamalla julkista hallintoa ja palvelutuotantoa. 

”…Kestävyysvaje ei ole suomalainen keksintö. Kuten monet muutkin suomalaista talouspolitiikkaa viime vuosina ohjanneet käsitteet, myös kestävyysvaje on peräisin EU:sta. EU:n piirissä laaditaan muutaman vuoden välein niin kutsutut kestävyyslaskelmat, joiden tarkoituksena on analysoida julkisen talouden tilaa pitkällä aikavälillä. Kestävyysvaje on näitä laskelmia varten kehitetty indikaattori.

…Valtiovarainministeriön linjaa [menoleikkaukset] ei ole kuitenkaan nielty ilman kritiikkiä, mihin vaikuttavat osaltaan havainnot 1990-luvun alun laman jälkeisten leikkausten yhteiskunnallisista vaikutuksista. Kritiikin kärjeksi eivät kuitenkaan ole muodostuneet vaatimukset hyvinvointivaltion toimintojen vahvistamisesta tai inhimillisen kärsimyksen estämisestä hinnalla millä hyvänsä. Sen sijaan vasta-argumentoinnissa on keskitytty kestävyyslaskelmien luotettavuuteen, niiden metodologisiin ongelmiin sekä taustaoletusten uskottavuuteen.

…Talousasiantuntijoiden selitysmallissa pitkälle edennyt julkinen velkaantuminen johtaa rahoitusmarkkinoiden hermostumiseen ja valtion velkapapereiden korkojen nousuun. Jos julkista taloutta ei onnistuta tasapainottamaan ajoissa, ajautuu valtio lopulta tilanteeseen, jossa sen on mahdotonta saada rahoitusta. Tässä tilanteessa hyvinvointipalveluiden tuottaminen sekä finanssipolitiikan harjoittaminen ylipäätään olisi erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta.

…Taloudellisesti suvereenit valtiot [joilla on oma valuutta] pystyvät halutessaan turvautumaan omien kulutuspäätöstensä toteuttamisessa niin sanottuun funktionaaliseen rahoitukseen, jossa lähtökohdaksi asetetaan budjettitasapainon sijasta muut tavoitteet, esimerkiksi täystyöllisyys tai riittävän laajat hyvinvointipalvelut.

…Kestävyysvaje tarjoaakin oivallisen lähtökohdan keskustelulle siitä, millä tavalla yhteinen talousjärjestelmämme tulisi järjestää, jotta yhteiskunnan enemmistön näkemystä vastaavat yhteiskunnalliset tavoitteet voitaisiin toteuttaa.”

Suomi ei voi mennä konkurssiin.

Keväällä 2015 kansan valitsemat 200 kansanedustajaa ja heidän keskuudestaan syntyvä uusi hallitus joutuvat kuromaan umpeen ~10 miljardin euron kestävyysvajeen neljän vuoden toimikautensa aikana. Onnistuuko se? Onko vain kaksi vaihtoehtoa: leikkaukset (palvelujen alasajo) tai elvyttäminen (lisävelkaantuminen)? Median ja etujärjestöjen vaalikonekysymykset ovat johdattaneet tällaiseen ajatteluun, ja vaalitentit samoin. Riippuu vain puolueen ’väristä’ kumpaa sieltä olisi tarjolla.

Miksi kestävyysvajeen merkitys on hämärä? Nykyajan tunnustetuimpia taloustutkijoita on haastateltu ympäri Euroopan, ja heidän näkemyksensä ratkaisuista eroavat yllättävän paljon toisistaan. Kenen sitten tulisi löytää vastaus, missä se viisasten kivi piilee?

Työllisyyden parantaminen

Eri puolueet lupaavat vaalikansalle parantavansa työllisyyttä. Mitenkähän sen lupauksen lunastaminen käytännössä onnistuu? Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan suunta on (maan tavan ja vanhan toimintalinjan jatkuessa) seuraava:

”Työllisyyden kasvuun – edes viiveellä - ei välttämättä riitä se, että BKT kääntyy kasvuun. Mikäli vuosille 2014 ja 2015 ennustettu vaatimaton kasvu toteutuu, se on kuitenkin niin heikkoa, että kasvu jää reilusti alle niin sanotun työllisyyden kasvukynnyksen.” (TEM ennuste_kevat_2014.pdf)

TEM analyyseja 60/2014:

”Työvoiman määrän vähentyessä vuonna 2013 ja vuoden 2014 alussa työvoiman ulkopuolella olevista ryhmistä kasvoivat erityisesti kotona olevat eli omaisia tai lapsia hoitavat ja ns. muut. Vuoden 2014 edetessä kotona olevien määrä on kääntynyt laskuun, mutta ns. muut -ryhmän koko on kasvanut edelleen. Myös kaikkein vanhimmassa ikäryhmässä työvoiman ulkopuolelle jääneiden osuus on kasvanut, vaikka ikääntynyt työvoima on lisääntynyt määrällisesti ikäluokkien suuren koon vuoksi.

Työttömyyden ja piilotyöttömyyden kehitys on eriytynyt, ja aivan viime vuosina piilotyöttömyyden kasvu on ollut nopeampaa kuin työttömyyden kasvu, mikä heijastelee työmarkkinanäkymien heikentymistä työttömien luopuessa työnhausta. Viimeisen vuosineljänneksen aikana työmarkkinoilta on poistunut erityisesti miehiä, mikä viittaa osaltaan teollisen työn ahdinkoon ja osaamisen joustamattomuuteen.

Vuonna 2015 työttömiä työnhakijoita on 340 000 henkilöä. Pitkäaikaistyöttömiä eli yli 12 kuukautta työttö- mänä työnhakijoina olleita henkilöitä on 93 000 vuonna 2014 ja 100 000 vuonna 2015. Nuoria alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita on 44 000 henkilöä vuonna 2014 ja 45 000 henkilöä vuonna 2015.

…nuorisotakuu ei ole hidastanut nuorten työttömyyden pitenemistä keski-ikäisiin verrattuna. Tarkastusvirasto kuitenkin arvioi, että heikkojen tulosten syynä on ollut heikko suhdannetilanne. On mahdollista, että ilman takuuta tilanne olisi vielä huonompi.”

Tässä ollaan – mihin mennään?

Konkaripoliitikkomme asiantuntijoineen eivät ole ratkaisuja velkaantumisen taittamiseen löytäneet, pitäisikö ensikertalaisen kansanedustajaehdokkaan ne keksiä?

En ole antanut vaalikoneille yhtään perinteistä ’vaalilupausta’, koska realistisesti ei ole mahdollista yhden ihmisen lupauksia tässä hallintojärjestelmässä toteuttaa. Eikä edes yhden puolueen lupauksia. Eikä ollut hallituksenkaan lupauksilla suurta painoarvoa kuluneella kaudella.

Lausuntoja, selvityksiä, tutkimuksia ja kannanottoja on julkaistu, mietintöjä laadittu, kokouksissa istuttu ahterit hellänä viikkoja ja kuukausia – mutta missä tulokset? Hankkeita on perustettu ja turhina jo lopetettukin, rahaa hassattu ja kilokaupalla raportteja toimitettu mm. EU:n toimielimille. Mutta ongelmat sen kuin syvenevät, säästösyistä valokin on jo sammutettu tunnelin päästä.

Onko syy valtionjohdon toimintatavoissa? Liian monimutkaisissa ja tehottomissa hallintoprosesseissa? Vanhan protokollan mukaan etenevässä marssijärjestyksessä?

Elämä jatkuu joka tapauksessa, saa hallitus päätettyä niin tai ei saa päätettyä. Herää myös kysymys, missä kansalaisten elämää määrittävät päätökset oikeasti tehdään? Pehmein matoin vaimennetuissa vallan kabineteissa, joissa hallintoalamaisten kohtalot sinetöidään? Valtioneuvoston ja ministeriöiden virkamiehet vaivihkaa sitten panevat näitä ’ohjeistuksia’ toimeen?

Piraattipuolue ajaa hallinnon avoimuutta ja päätöksenteon tuomista lähemmäs kansalaisia. Meidän mielestämme vireillä olevista hankkeista ja lakiesityksistä pitää tiedottaa selkeästi ja ymmärrettävästi niin ajoissa, että kansalaisilla on mahdollisuus tutustua asioihin sekä antaa niistä palautetta jatkovalmistelua varten. Haluamme rakentaa parempaa toimivampaa demokratiaa.

Yhteiskunnan rakenteiden (mm. teollisuus, väestön ikääntyminen, rahoituskriisi) nopeassa muutoksessa kunnat eri puolilla Suomea ovat valmistautuneet ja osaksi toimeenpanneetkin jo keskeneräisiä kunta- ja sote-uudistuksia kukin omalla tavallaan, kokeillen ja tuskaillen valtiollisen päätöksenteon hitautta. Kaikki me tiedämme edellisen hallituksen viime vaiheiden uutisoinnista, mihin jamaan nämä suuret koko maata koskevat muutokset jäivät.

Tässäpä pieni pala purtavaksi meille kansanedustajaksi pyrkiville.

Piraattipuolue toimii perinteisen talouspoliittisen jaottelun ulkopuolella, eikä suoraan ota kantaa valtiontalouden kokoon tai vastaaviin kysymyksiin. Oikeudenmukaisen talouspolitiikan perusteena on koko yhteiskunnan etu ilman eri ryhmien vastakkainasettelua.

Piraattipuolue haluaa vähentää tarpeetonta byrokratiaa. Liian monimutkainen byrokratian rattaisto vaikeuttaa järjestelmän ymmärtämistä, sekä aiheuttaa yhteiskunnalle ja yksilölle taloudellisia tappioita.

Verotuksen yksinkertaistaminen on tarpeen, sillä järjestelmää on kokonaisuudessaan liki mahdoton ymmärtää ja sen vuoksi kansalaisen oikeusturva verotusasioissa on heikko. Nykyinen verotusjärjestelmä vaatii usein ulkopuolisen verotusasioihin erikoistuneen apua, jotta kaikki asiaankuuluvat verovähennykset saadaan hyödynnettyä. Verosuunnittelun tarvetta on siis vähennettävä.

Perustulon käyttöönotto vähentää huomattavasti sosiaaliturvajärjestelmään liittyvää byrokratiaa.

Sosiaaliturvan tulee pääosin perustua kaikkien kansalaisten vastikkeettomaan perustuloon, joka mahdollistaa kohtuullisen elintason ja kannustaa hankkimaan ylimääräisiä tuloja. Perustulo ei vaadi merkittävästi ylimääräistä julkista rahoitusta, sillä tuki korvaa suuren osan nykyisistä tuista.

Perustulo parantaa erityisesti pienyrittäjien, opiskelijoiden, tutkijoiden, toimeentulotuella elävien, pätkä- ja silpputyöläisten, freelancereiden, luovan työn tekijöiden ja urheilijoiden asemaa. Ne, joilla tulot tulevat epäsäännöllisesti tai satunnaisina piikkeinä, saisivat toimeentulonsa turvaksi perustulon, jota muut saadut tulot eivät vähennä. Heidän ei tarvitsisi taistella tukiensa puolesta, eivätkä he joutuisi tulo- tai kannustinloukkuihin.

Perustulo sopii yhteen puolueen muidenkin tavoitteiden kanssa. Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä kunnioittaa huonosti asiakkaidensa yksityisyyttä. Jatkuva tuensaajien rahankäytön seuraaminen on paitsi tehotonta, myös nöyryyttävää. Perustulo sopii yleisemmälläkin tasolla piraattiliikkeen henkeen. Sen myötä tarpeeton kontrolli ja byrokratia vähenisivät ja ihmisten valinnanvapaus kasvaisi.

Muista puolueista pisimmälle mietitty perustulomalli on vihreillä. Piraattipuolueessa vihreiden perustulomallia pidetään hyvänä lähtökohtana keskustelulle.

https://rahajatalous.wordpress.com/2012/02/02/bruttokansantuote-ja-talouskasvu/

Image courtesy of jesadaphorn at FreeDigitalPhotos.net

http://www.foresight.fi/2015/03/20/tiedote-strateginen-hallitusohjelma-vaatii-ennakointitietoa/

Mikä on yksilön elämän tarkoitus? Kuka on hyvä ja kuka huono kansalainen?

Onko yksilö olemassa yhteiskuntaa varten, vai yhteiskunta yksilöitä varten?

Kun yhteiskunta ahdistaa, lait ja sääntely ovat käsittämättömän monimutkaisia, kiellot ja rangaistukset singahtelevat jokaisen byrokraatin luukulta… tulee mieleen mm. tällaisia vaihtoehtoja: https://www.facebook.com/muutos/timeline

Jos talousmahdit ovat Hamelnin pillipiipari, ja yksilöt se rottalauma… http://www.slideshare.net/tuylaant/populism-as-politics-of-personal-experience-the-case-of-suvivirsi  …rotat vaeltavat lumouksen vallassa, tiedostamatta tilaansa,  pysähtymättä itse arvioimaan tekojaan vaikkapa näin http://hidastaelamaa.fi/2015/03/reagoivan-ja-aktiivisen-mielen-erot/ . Lasten suusta kuulee usein yllättäviä totuuksia.

Hallitseeko kansallisvaltioitakin raha ja ahneus? Kuka maksaa tarkoitushakuiset arvostettujenkin korkeakoulujen tutkimukset, joihin kokemattomat parlamentaarikot sokeasti joutuvat päätöksiä tehdessään luottamaan? Kuka tai ketkä ovat niitä nukkemestareita jotka nykivät verhojen takana naruistamme ja saavat meidät sätkimään haluamaansa suuntaan?

Kuka lietsoo pelkojamme? Ja saa meidät toimimaan paniikissa niiden pohjalta re-aktiivisesti. Jos olemme suvereeneja yksilöitä, jotka tekevät tietoisia valintoja omassa elämässään, toimimme pro-aktiivisesti ja luovasti elämän eri tilanteissa. Emme tyydy sammuttamaan pankkiiri-pyromaanien sytyttämiä tulipaloja ja korjaamaan kiilusilmäisten maailmanvalloittajien pommitusten jälkiä, vaan käytämme potentiaalimme rakentavasti ja inhimillisesti. Koska olemme ihmisyksilöitä.

Laki erotteleekin luonnolliset henkilöt ja luonnottomat yhteisöt, ainakin verotusasioissa.

”Vuonna 2013 Konserniverokeskuksen asiakkaiksi on nimetty 4 400 yhtiötä. Näistä yksittäisiä yhtiöitä on 460. Loput asiakasyhtiöt kuuluvat yhteensä 560 konserniin.

Konserniverokeskuksen asiakasyhtiöiden osuus Suomen osakeyhtiöistä on alle kaksi prosenttia, mutta niiden osuus koko maan yhteisöveron määrästä on ollut vuosittain noin 50 prosenttia. Lisäksi niiden kautta kulkee veronsaajille suuri osa arvonlisäverotuksen ja palkansaajien verotuksen rahavirroista.

Konserniverokeskuksen asiakkaat ovat myös tärkeitä verotuksen perusteena käytettävien tietojen antajia. Niiden palveluksessa työskentelee lähes joka toinen yksityisen sektorin palkansaaja Suomessa.”*

Koska nämä 2% Suomen osakeyhtiöistä maksavat noin paljon yhteisöveroja, onko niillä myös suhteessa yhtä paljon valtaa valtakunnallisessa päätöksenteossa? Pitäisikö olla?

Miten suomalaisen yksilönvapaudet määrittyvät?

Kansalaisuuslaki 2§: Tässä laissa tarkoitetaan: 1) kansalaisuudella yksilön ja valtion välistä lainsäädännöllistä sidettä, joka määrittää yksilön aseman valtiossa ja jolla määritetään yksilön ja valtion välisiä keskeisiä oikeuksia ja velvollisuuksia.

Onko yksilön ja yhteisön välillä konflikti? Huolehtiiko maamme hallitus, ministeriöt ja virkamiehet ynnä muut päättävissä asemissa olevat – siis hallintoihmiset – näiden ’keinotekoisten olioiden’, taloudellisten entiteettien, hyvinvoinnista ennen ihmisyksilöiden hyvinvointia? Mitä tarkoittaa maan kilpailukyky, mitä tarkoittaa jatkuva taloudellinen kasvu, mitä tarkoittaa kestävyysvaje? Miksi edellä mainittujen puutteesta syyllistetään ja piiskataan kaikkein vallattominta kansanosaa, työmyyriä ja työttömiä?

Tähän pohdintaani näyttää kertyvän enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Uutisia kuunnellessani ja lukiessani olen ärsyyntynyt toimittajien tavasta kertoa, kuinka Suomi tarvitsee.., Venäjä kieltäytyy.., Apple johtaa.., metsäteollisuus on vaikeuksissa.., ravintosuosituksia ei noudateta.., ja puhutaan oikeisto sitä ja vasemmisto tätä. Kaipaisin henkilökohtaisempaa otetta tiedotuksessa – sanottaisiin suoraan kuka oikeistossa sanoi näin tai kuka vasemmistossa on tätä mieltä. Näin yleisöllä olisi mahdollisuus itse arvioida uutisen todellista merkitystä ja taustoja.

Vaikka toisaalta – jos jaksaa kuunnella vaikkapa kaikki päivän uutislähetykset läpi, alkaa aavistella miksi suomalaiset lukevat 7päivää –lehteä ja katsovat TV:stä suurinta painonpudottajaa.

Alunperin tähän purkaukseen minua innoitti talouspolitiikan professori Erkki Haaparannan lause Helsingin Sanomissa: "Valtiovarainministeriö ei tuota ensimmäistäkään laskelmaa kiristysten sosiaalisista vaikutuksista. Suomessa edes viranomaiset eivät tarjoa tietoa, jota tarvittaisiin järkevän talouspolitiikan pohjaksi."

Nyt kirjoitukseni sävy on ollut kapinahenkisesti yhteisö vastaan yksilö, vaikka sen pitäisi olla Piraattipuolueen vaaliohjelman mukaisesti näin:

“Hyvinvoiva yhteiskunta kehittyy hyvinvoivista yksilöistä. Yksilöllistä hyvinvointia rakentaa puhdas ympäristö, riittävä toimeentulo sekä kyky toimia mielekkäästi osana yhteiskuntaa. Vauhdilla etenevä teknologinen kehitys tarjoaa entistä enemmän innovatiivisia mahdollisuuksia elintason kohentamiseen. Tärkein niistä on maailmanlaajuiseen tiedonvälitykseen sopiva, kaikkien käsillä oleva viestintäverkko, Internet. Sen avulla voidaan välittää oppia ja kulttuuria, pääomaa, tilannekuvaa maailmalta sekä mielipiteitä. Teknologian tarjoamien edistysaskeleiden tulee kehittää yleistä, koko yhteiskunnan kattavaa, hyvinvointia.

Maailman monimuotoistuessa on entistä tärkeämpää kiinnittää huomiota kansalaisten yhdenvertaiseen kohteluun ja henkilökohtaisten mahdollisuuksien toteutumiseen. Lakien ja säädösten on oltava selkeitä, ja niiden tulee kohdella kaikkia osapuolia tasavertaisesti. Kaikkien kansalaisten, yhteiskunnallisten toimijoiden ja puolueiden on saatava osallistua tasa-arvoisesti demokraattiseen prosessiin. Päätöksenteon avoimuutta ja mahdollisuuksia osallistumiseen on lisättävä. ”

Kuvat kertovat enemmän kuin sanat, katso:  http://www.foresight.fi/kev-tulevaisuuskuvat/

http://www.vero.fi/fi-FI/Konserniverokeskuksen_asiakkuus

Ihmisellä on oikeus vapauteen ja itsensä toteuttamiseen, kunhan henkilön toiminta ei uhkaa muiden vastaavia tunnustettuja oikeuksia.

Vapaan kansalaisen itsensä toteuttamista edesauttaisi sosiaaliavun hakemisesta eroon pääseminen, ja maamme siirtyminen perustulomalliin.

Sosiaaliturvan tulee pääosin perustua kaikkien kansalaisten vastikkeettomaan perustuloon, joka mahdollistaa kohtuullisen elintason ja kannustaa hankkimaan ylimääräisiä tuloja. Perustulo ei vaadi merkittävästi ylimääräistä julkista rahoitusta, sillä tuki korvaa suuren osan nykyisistä tuista.

Perustulo helpottaa erityisesti epäsäännöllisten tulojen saajia kuten pienyrittäjiä, opiskelijoita ja pätkätyöläisiä, sillä tulojen saanti ei leikkaisi perusturvaa tai edellyttäisi tukien uudelleen anomisia, kuten nykyisessä järjestelmässä, vaan kaikki palkkatulo kasvattaisi käteen jäävää summaa.

Sosiaaliturvan asiakkaiden tilitietojen järjestelmällistä tutkimista ei voida hyväksyä, sillä se loukkaa räikeästi yksityisyydensuojaa. Perustulon käyttöönotto vähentää tarpeetonta byrokratiaa ja yksityisasioiden ruotimista.

Piraattipuolue kannattaa perustulojärjestelmän käyttöönottoa usean vuoden kestävänä siirtymäaikana, jossa vähitellen siirretään osia opintotuesta, perustoimeentulotuki, työmarkkinatuki, peruspäiväraha, kansaneläke ja asumistuki perustulon piiriin. Perustulon rahamäärä tulee määräytymään sen mukaan, millainen taso osoittautuu riittäväksi sitä nostavien toimeentulolle ja parhaiten edistää työmarkkinoiden toimivuutta.

Nykyisen perustoimeentulotuen laskenta sekä maksatus siirtyvät koko maassa Kelan hoidettavaksi vuoden 2017 alusta lähtien. Hallitus arvioi, että päätöksen myötä kuntien hallintokustannukset laskevat noin 80 miljoonalla eurolla. [1]

Perusosa on osa perustoimeentulotukea. Perusosa on vuonna 2015 yksin asuvalla 485,50 euroa kuukaudessa. Perusosalla toimeentulotuen saajan pitää kattaa:

*ravintomenot, vaatemenot, vähäiset terveydenhuoltomenot, henkilökohtaisen puhtauden ja kodin puhtauden menot, paikallisliikenteen maksut, lehtitilaukset, televisiolupa, puhelimen käyttö sekä harrastus- ja virkistystoiminta.

Perusosan lisäksi perustoimeentulotukea annetaan tarpeellisen suuruisiin asumismenoihin, kuten vuokraan tai vastikkeeseen, vesimaksuun, lämmitykseen, sähkölaskuun ja kotivakuutusmaksuun sekä vähäistä suurempiin terveydenhuollon menoihin (esimerkiksi reseptilääkkeet). [2]

Täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki jäisi edelleen kuntien sosiaalitoimen jaettavaksi.

Tämän Kelan maksettavaksi siirtyvän perustoimeentulotuen muuttaminen perustuloksi jollakin järkevällä mallilla ei luulisi olevan ylipääsemätön ongelma, kun rakenteet sen toteuttamiseksi on miltei jo luotu.

Valtaosa poliittisista puolueista kannattaa perustulokokeiluja tai perustuloon siirtymistä. Esillä on ollut monenlaisia laskelmia ja malleja, eikä perustulon määrästä olla vielä päästy yksimielisyyteen. Tähän keskusteluun kannattaa nyt paneutua kaikkien puolueiden yhteistyöllä, ajattelemalla koko kansan etua ja unohtamalla ideologiset eturistiriidat.

Perustuloon siirtyminen muuttaisi ja selkeyttäisi myös sote-uudistuksen rakennetta. Miten perustulo sekä sosiaali- ja terveydenhuolto sitten jatkossa rahoitettaisiin?

Hallitus päätti 29.8.2013 rakennepoliittisessa ohjelmassaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon monikanavarahoituksen purkamisen vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia selvitetään laajapohjaisessa valmistelussa (mukana mm. parlamentaarinen edustus, eri rahoittajatahot ja järjestöt).

Työryhmän tehtävänä on (oli)

•  laatia selvitys vaihtoehdoista, joilla voidaan selkiyttää sosiaali- ja terveydenhuollon monikanavaista rahoitusta sekä poistaa sen ongelmia.

• ottaa huomioon tuleva hallituksen esitys uudeksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaiksi. 

• ottaa huomioon palvelujen ja etuuksien saatavuus ja oikeudenmukainen kohdentuminen sekä terveydenhuoltolain ja potilasdirektiivin mukainen asiakkaan/potilaan valinnanvapaus

•  ottaa huomioon opiskelijaterveydenhuollon, kuntoutuksen, vanhuspalveluiden, työterveyshuollon sekä lääkehuollon saatavuus

• ottaa huomioon kaikki rahoituskanavat, kuten valtionosuudet, kuntien rahoitus, Kela, työeläke- ja vakuutusyhtiöt, työnantajat ja työntekijät, seurakunnat, potilasvakuutus ja muut vastuuvakuutukset sekä palvelujen käyttäjien maksamat asiakasmaksut

• hyödyntää valmistelussa mahdollisuuksien mukaan tuloksia, joita saadaan sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitukseen liittyvistä kokeiluista. 

Työryhmä päätti työnsä 18.3.2015, tuloksia en vielä löytänyt. [3]

Kuten yhden nappulan siirto shakkilaudalla vaatii kaikkien muiden nappuloiden aseman tarkastelua uuden tilanteen pohjalta, samoin on tässä politiikkapelissäkin. Piraattien asialistalla on myös vahvasti verotuksen selkeyttäminen, yksinkertaistaminen ja ajanmukaistaminen, joka helpottaisi näiden rahoituskanava -pohdintojen kanssa.

Tätä ylläkuvattua peliasetelmaa tutkimalla tulisi perattua hallinnosta ja virastoista paljon kalliita päällekkäisiä tasoja ja toimintoja, jo yksistään siitä koituu perustulon luomiseen tarvittavat säästöt jos tarkastelu tehdään realistisesti ketään suosimatta ja ketään unohtamatta.

[1] http://www.talouselama.fi/uutiset/paatos+tuli++toimeentulotuki+siirtyy+pois+sossun+luukulta/a2239930

[2] http://www.stm.fi/toimeentulo/tuet_ja_etuudet/toimeentulotuki

[3] http://www.stm.fi/monikanavaisen-rahoituksen-purkamisen-vaihtoehtoja-selvittava-tyoryhma

Veroja maksetaan valtiolle, kunnille ja sosiaaliturvarahastoille, joita ovat Suomessa lakisääteistä eläketurvaa hoitavat eläkelaitokset. Evankelis-luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla on myös oikeus verottaa jäseniään.
Veronmaksajana et voi päättää, mihin juuri sinun veroeurosi käytetään. Verot kootaan yhteiseen kassaan, josta ne ohjataan eri kohteisiin. [1]

Maksamistasi veroista saat kuitin täältä: http://www.verokuitti.fi/

Siitä näet paljonko olet maksanut esim. puoluetoiminnan tukemista, apurahoja taiteilijoille, maatalouden satovahinkoja ja presidentin matkakuluja.

Kuten huomaat kun tarkastat kuittisi loppuun asti, Sosiaali- ja terveysmenot vievät leijonan osan sekä Opetus ja kulttuuri myös melkoisen siivun tuottamastasi varallisuudesta.

Juuri näitä menoeriä on hallitus epätoivoisesti koettanut järjestellä uudelleen viime päivinä, ennen kuolemaansa. Huonolla menestyksellä, on uutisoitu.

Kunnallis- ja kirkollisveroa sekä sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksua pitää maksaa, kun palkkatulot ylittävät keskimäärin noin 9 740 euroa vuodessa. Yle-veroa maksetaan, kun palkkatulo on 8 120 euroa tai enemmän.

Työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksua sekä sairausvakuutuksen päivärahamaksua menee sen sijaan jo heti ensimmäisestä ansaitusta eurosta. [1]

Kunnan verotulot muodostuvat kunnallisverosta, yhteisöveron osuudesta sekä kiinteistöverosta.

Jos olet keskipalkkainen, kunta käyttää noin 17% ansiotuloistasi palveluiden tuottamiseen. Palkansaajan maksamien tuloverojen määrää ja rakennetta vuonna 2015 on havainnollistettu alla olevassa kuviossa [2]

Verovaroin kustannettava peruspalveluohjelma on valmisteltu valtiovarainministeriössä yhteistyössä opetus- sekä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Kuntatalouden kehitysarvion sekä peruspalvelujen tilaa koskevan osan on valmistellut kunnallistalouden ja -hallinnon neuvottelukunta. Ohjelma on valmisteltu valtiontalouden kehyspäätöksen yhteydessä ja se on hyväksytty valtiovarainministerin johtamassa peruspalveluohjelman ministeriryhmässä, jossa ovat mukana hallinto- ja kuntaministeri, peruspalveluministeri, sosiaali- ja terveysministeri, opetusministeri, maahanmuuttoministeri sekä oikeusministeri. [3]

Talousvaikuttajana sinä siis osallistut yhteiskunnan kustannusten rahoittamiseen pelkästään olemalla elossa. Elämäntilanteesta riippuen me joko kasvatamme tai kulutamme talousvarantoa. Elinkaareen mahtuu monia vaiheita. Tilastokeskuksen mukaan työikäiseen väestöön kuuluvat kaikki 15-74 -vuotiaat henkilöt. Nykyisin Suomessa todella tuottavaa työtä tekevät korkeintaan 18-65 -vuotiaat henkilöt.

Työssäkäyntitilaston mukaan työttömien ja eläkeläisten määrä on lisääntynyt yli 100 000: lla vuosien 2011–2013 aikana. Työttömiä oli 71 600 henkilöä enemmän vuonna 2013 kuin kaksi vuotta aikaisemmin ja 47 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Eläkeläisten määrä kasvoi vuodesta 2012 vuoteen 2013 lähes 20 300 :lla ja kahden edellisen vuoden aikana yhteensä 36 300 :lla. Kymmenessä vuodessa eläkeläisten määrä on kasvanut yli 175 000 :lla. [4]

Tällä hetkellä 100 työllistä kohden on 55 vanhusta ja lasta huollettavana, vuonna 2020 huollettavien määrän ennustetaan olevan 100 työllistä kohden 65 ja vuonna 2030 jo yli 70. [5]

Kun lähivuosina etenkin vanhusten määrä lisääntyy rajusti suhteessa työllisten määrään, tästä aiheutuu paha ylläpito-ongelma. Iäkäs väestö tarvitsee enemmän ja kalliimpia sosiaali- ja terveyspalveluita kuin lapset ja nuoret. Kunnat ostivat jo viime vuonna yksityisiltä, pääomasijoittajien (osa rekisteröity veroparatiiseihin) rahoittamilta voittoa tavoittelevilta hoivapalvelujen tuottajilta sosiaalipalveluja 300 miljoonalla eurolla. Koska kunnat eivät näitä palveluja kykene itse tehokkaasti tuottamaan, vaikka ovat siihen velvoitettuja. [6]

* * *

Johtavien virkamiesten laatima muistio nimeää ensi vaalikaudelle 11 "kiperää ongelmaa".

Esiin nostettuja ongelmia ovat

1) digitalisaation vähäinen hyödyntäminen,

2) eriarvoistumisen kasvu,

3) osaamisperustan mureneminen sekä

4) liikenteen infrastruktuurin ja rakennuskannan rappeutuminen.

5) hidas bio- ja kiertotalous,

6) ilmastonmuutoksen liian hidas hillintä,

7) julkisen talouden kestävyys,

8) kilpailukyvyn heikkeneminen,

9) korkea työttömyys,

10) yhteiskunnallisen luottamuksen rapautuminen sekä

11) turvallisuuden ylläpitämisen vaikeutuminen.

* * *

Montako suuta sinä ruokit uurastuksellasi nyt, vai oletko elämänvaiheessa jossa elät tulonsiirroilla – entä tulevaisuudessa? Nouseeko sinun palkkasi ja siitä maksamasi veron määrä samassa suhteessa kuin huoltosuhde? Saatko tulevaisuudessa lisää kavereita huhkimaan työelämän ulkopuolisille yhteiskunnan jäsenille ruokaa? Ja juuri kuulin että valtionvelkamme kasvaa miljoonalla joka toinen tunti – sekin pitäisi maksaa pois tai ainakin pienemmäksi, ennenkuin korot nousevat niin että Suomi menee konkurssiin.

Näitä elämäämme arkisina kuuluvia asioita hoidetaan politiikan keinoin eduskunnassa. Jossa tuskin tänä keväänä lyödään lukkoon vain muutaman pääkohdan hallitusohjelmaa seuraavaksi nelivuotiskaudeksi.

Piraattipuolue toteaa:

Oikeudenmukaisen talouspolitiikan perusteena on koko yhteiskunnan etu ilman eri ryhmien vastakkainasettelua.

Verotuksen yksinkertaistaminen on tarpeen, sillä järjestelmää on kokonaisuudessaan liki mahdoton ymmärtää ja sen vuoksi kansalaisen oikeusturva verotusasioissa on heikko. Nykyinen verotusjärjestelmä vaatii usein ulkopuolisen verotusasioihin erikoistuneen apua, jotta kaikki asiaankuuluvat verovähennykset saadaan hyödynnettyä. Verosuunnittelun tarvetta on siis vähennettävä.

Perustulon käyttöönotto vähentäisi huomattavasti sosiaaliturvajärjestelmään liittyvää byrokratiaa. Sosiaaliturvan tulee pääosin perustua kaikkien kansalaisten vastikkeettomaan perustuloon, joka mahdollistaa kohtuullisen elintason ja kannustaa hankkimaan ylimääräisiä tuloja. Perustulo ei vaadi merkittävästi ylimääräistä julkista rahoitusta, sillä se korvaa suuren osan nykyisistä tuista.

Perustulo parantaa erityisesti pienyrittäjien, opiskelijoiden, tutkijoiden, toimeentulotuella elävien, pätkä- ja silpputyöläisten, freelancereiden, luovan työn tekijöiden ja urheilijoiden asemaa. Ne, joilla tulot tulevat epäsäännöllisesti tai satunnaisina piikkeinä, saisivat toimeentulonsa turvaksi perustulon, jota muut saadut tulot eivät vähennä. Heidän ei tarvitsisi taistella tukiensa puolesta, eivätkä he joutuisi tulo- tai kannustinloukkuihin.

Hyvinvoiva yhteiskunta kehittyy hyvinvoivista yksilöistä. Yksilöllistä hyvinvointia rakentaa puhdas ympäristö, riittävä toimeentulo sekä kyky toimia mielekkäästi osana yhteiskuntaa.

Maailman monimuotoistuessa on entistä tärkeämpää kiinnittää huomiota kansalaisten yhdenvertaiseen kohteluun ja henkilökohtaisten mahdollisuuksien toteutumiseen. Lakien ja säädösten on oltava selkeitä, ja niiden tulee kohdella kaikkia osapuolia tasavertaisesti. Kaikkien kansalaisten, yhteiskunnallisten toimijoiden ja puolueiden on saatava osallistua tasa-arvoisesti demokraattiseen prosessiin. Päätöksenteon avoimuutta ja mahdollisuuksia osallistumiseen on lisättävä.

Lähteet:

[1] http://www.veronmaksajat.fi/Palkka-ja-elake/Verotietoa-nuorille/

[2] http://www.veronmaksajat.fi/luvut/Laskelmat/

[3] http://www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/kuntatalous/kuntatalous-ja-valtio/peruspalveluohjelma-ja-budjetti/Sivut/default.aspx

[4] http://www.stat.fi/til/tyokay/2013/04/tyokay_2013_04_2015-03-12_tie_001_fi.html

[5] http://www.hpl.fi/www/fi/ajankohtaista/blogi/index.php?we_objectID=446

[6] http://www.soste.fi/ajankohtaista/eduskuntavaalit-2015/vaalit-2015-sosteblogi/jarjestot-palvelujen-tuottajina-uusissa-sote-rakenteissa.html

Miltä sinusta tuntuu? Niin minustakin. Että tarttis tehrä jotain. Aina on vara parantaa.

Meitä kaikkia, joka ikistä, lapsellista ja lapsetonta, syntymästä hautaan saakka saattelee tässä yhteiskunnassa sosiaali- ja terveydenhuolto. Tämä Sote. Josta on viime aikoina kuultu silmät ja korvat täyteen. Jo ennen syntymää sinua tarkkailtiin neuvolassa äitisi keralla, ja vielä kuolemasi jälkeen sinua ehkä leikataan, ja tutkitaan kuolinsyytäsi.

Puhutaan sen vuoksi Sotesta, koska se on meidän kaikkien kallein hankinta tämän (suomalaisen) elämän aikana. Ja sen hinta tulee lähivuosina vielä huimasti nousemaan. Meidän jokaisen ansiotuloista pyyhkäistään ensin vero päältä pois, ennenkuin pääsemme palkkaamme nauttimaan. Tästä meiltä peritystä verosta ylivoimaisesti suurin osuus kulutetaan Soteen.

Tämän sunnuntain Helsingin sanomissa oli kirjoitus otsikolla: ”Kun hoivasta tuli bisnes”. Jokaisen suomalaisen veronmaksajan kannattaisi lukea se kirjoitus.

Kauhistuin niitä summia, joita siinä kerrottiin. ”Kun vielä vuonna 1997 kunnat ostivat sosiaalipalveluja yksityisiltä 300 miljoonalla eurolla, viime vuonna luku oli jo yli kaksi miljardia euroa. Sosiaalipalvelut muodostavat jo kolme neljäsosaa kaikista kuntien ostoista. Vuonna 2013 kunnat maksoivat yrityksille vanhusten ja vammaisten asumispalveluista yli miljardi euroa ja lastensuojelusta yli 500 miljoonaa euroa.”

Suurimmat yksityiset hoivajätit, joilta kunnat sosiaali- ja terveyspalveluja nykyisin (verovaroilla) tilaavat, ovat Attendo, Esperi, Mehiläinen, Mainio Vire ja Mi-Hoiva, jotka kaikki ovat pääomasijoittajien omistuksessa. Osa näistä pääomasijoittajista on tunnetusti rekisteröity veroparatiiseihin, eli ne eivät voitoistaan edes maksa Suomeen veroja! Palveluita yksityistetään, koska Sote-uudistus ei ole mikään uudistus, ennenkuin se on tehty.

Kun tarvitset omassa elämässäsi sosiaali- ja terveyspalveluja, ne eivät suinkaan ole sinulle ilmaisia vaikka rahoitat niitä joka palkastasi. Sairausvakuutus ei korvaa esimerkiksi yksityisten laitosten perimiä toimistokuluja, leikkaussalimaksuja, sairaaloiden hoitopäivämaksuja, poliklinikkamaksuja tai ennaltaehkäisevän hoidon maksuja (lukuun ottamatta hammashoitoa).

Helsingissä maksat terveyskeskusmaksua 16,10 € 3x/v, päivystysmaksua 32,10 € (peritään vaikka terveyskeskusmaksun vuotuinen kolmen maksun enimmäismäärä on täyttynyt) , hoitopäivämaksu 38,10 €... ja maksukatto vuodessa on 679,00 €.

Monet ovatkin vakuuttaneet itsensä ja perheensä yllätysten varalle sairaus- ja tapaturmavakuutuksilla, joita maksavat uskollisesti tämän yhteiskunnallisen Soten kustantamisen lisäksi. Eläminen on kallista puuhaa, huh huh. Siis joskus sinun sote-palveluitasi maksaa myös vakuutuslaitokset. Tätä edellä kertomaani tapahtumakulkua kutsutaan myös 'monikanavarahoitukseksi'.

Miksikö tästä paasaan? No kun on vaalivuosi. Ja juuri työnsä lopettanut edellinen hallitus jätti jälkeensä tällaisen sotkun selvitettäväksi:

Sosiaali- ja terveysministeriö: Nykyisin noin 200 erilaista kunnallista organisaatiota on järjestämisvastuussa sote-palveluista ja myös tuottaa niitä.

Alunperin järjestämislakiesityksen mukaan viisi sote-aluetta järjestäisivät palvelut ja kuntayhtymät taas tuottaisivat palvelut ihmisille. Helmikuussa 2015 eduskunnan sote-valiokunnassa on nyt valmisteilla malli, jossa 19 kuntayhtymää järjestävät ja tuottavat palvelut.

Ne voivat halutessaan myös ostaa palveluja yksityisiltä yrityksiltä ja järjestöiltä. Tuottamisvastuullisella pitää olla kyky vastata ehkäisevistä, korjaavista, hoitavista, kuntouttavista ja muista sote-palveluista yhtenäisenä kokonaisuutena.

12.3.2015 Uusi Suomi uutisoi: ”Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty (kok.) kehuu Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran tänään julkaisemia tutkimustuloksia ”silmiä avaaviksi” ja ”hätkähdyttäviksi”... ”Hänen mielestään Suomen ”nykyinen systeemi ei oikein kunnolla palvele ketään”.

–Tämä ei palvele niitä 90 prosenttia, joille tärkeää olisi saada se yksi yksittäinen palvelu silloin kuin sitä tarvitsee, hyvin, joustavasti ja laadukkaasti, Räty sanoi.

–Toisaalta tämä ei palvele myöskään sitä 10 prosenttia, joka on palveluiden kannalta niitä avainasiakkaita, joita sitten pitäisi palvella, koska he tuntuvat olevan täysin hukassa tässä palveluviidakossa ja byrokratiassa, eivätkä tiedä mistä niitä palveluita saa, hän lisäsi.”

Sitran sote-palveluiden rahoituksesta vastaava johtava asiantuntija Eveliina Huure kertoi lokakuussa, että nykyisen järjestelmän pääongelmat ovat kustannusten hallitsematon kasvu, osaoptimointi eli “kikkailu” siitä kuka maksaa, kilpailun puute ja palveluiden saatavuuden heikkeneminen sekä potilastietojen pilkkoutuminen useisiin tietojärjestelmiin.

- - -

Että muun muassa tällaiseen urakkaan olen lähdössä ihan vapaaehtoisesti ja äänestäjieni suosiollisella avustuksella. Kannatan siis sote-uudistuksessa yksikanavaista rahoitusmallia, ja mielestäni päätöksenteko ei saa karata muutaman erva-alueen hallintoon, vaan pitää säilyä kansalaisten vaaleissa valitsemilla luottamuselimillä. Koko uudistuksen suunnittelu on tehtävä perusteellisesti, oltava avointa ja lähdettävä kansalaisten tarpeista käsin.

Paasausta jatkan seuraavassa blogissani, voikaa hyvin ja pysykää terveinä siihen asti.

P.S. Mikä ihme on Piraattipuolue, en ole kuullutkaan?  

Piraattipuolue on osa kansainvälistä poliittista piraattiliikettä, jonka myötä kymmeniin maihin on perustettu piraattipuolue vuodesta 2006 alkaen. Ensimmäinen piraattipuolue perustettiin Ruotsiin. Sittemmin piraattipuolueita on perustettu erityisesti Eurooppaan, mutta myös Amerikkaan ja Afrikkaan.

Ruotsin piraattipuolueella on kaksi europarlamentaarikkoa (Christian Engström ja Amelia Andersdotter). Islannin piraateilla on nykyisin kolme kansanedustajaa ja Islannin piraattien kannatus on nyt 22 %, eli Piraattipuolue on siellä gallupeissa toiseksi suurin puolue! Tsekin piraateilla on yksi parlamentin ylähuoneen jäsen. Saksan piraattipuolue on saanut edustajia neljään osavaltioparlamenttiin ja nautti parhaimmillaan keväällä 2012 noin 10 prosentin valtakunnallista kannatusta. Piraattipuolueilla on paikallistason valtuutettuja Saksassa ja muutamissa muissa Euroopan maissa.

Piraattipuolueilla on Pirate Parties International -niminen yhteistyöjärjestö, jonka jäseniä ovat 28 maan piraattipuolueet. Suomen Piraattipuolueella on yhteyksiä erityisesti Ruotsin, Saksan, Venäjän ja Viron piraattiaktiiveihin. Kevättalvella 2014 perustettiin myös Euroopan piraattipuolue. Viime vuonna valittiin Euroopan parlamenttiin Saksan piraattipuolueesta Julia Reda, joka toimii Vihreät/Euroopan vapaa allianssi -ryhmän varapuheenjohtajana ja Oikeudellisten asioiden valiokunnan jäsenenä.

Olen Pipsa Grön, yo-merkonomi ja työskentelen toimistosihteerinä julkisella sektorilla. Olen 62-vuotias yksineläjä, perhettäni ovat aikuiset poikani omissa elämissään ja toisella heistä on kaksi tytärtä. Meillä on tiivis perhesuhde, ja olen onnellinen voidessani seurata eri ikäpolvien työ-, koulu- ja päiväkotielämää lähituntumalta.

Liityin hiljakkoin Piraattipuolueeseen, koska sen arvot ja tavoitteet ovat pitkään tuntuneet minulle omilta. Minulle oleellisia asioita ovat yksilön vapaus ja ihmisten yhdenvertaisuus.

Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, ja seurannut kehitystä tiiviisti. Tähän ikään mennessä minulle on kertynyt omakohtaista kokemusta monista elämän aspekteista, jotka juuri nyt ovat suurennuslasin alla ja 'kärkihankkeina' hallituksen ja eduskunnan työlistalla.

Työkokemukseni on kertynyt sekä yksityissektorilta että julkiselta puolelta valtion ja kunnan palveluksessa. Olen myös toiminut viisi vuotta yrittäjänä, kokenut 90-luvun laman johon yritystoimintani kaatui, 10-vuotisen velkajärjestelyn, sitä seuranneen työttömyyden. Jopa sosiaaliavun hakemisen vaikeuden, kunnes byrokratia myönsi minulle Työttömän Työnhakijan statuksen. Siitä suosta selvittyäni olen taas ollut toistakymmentä vuotta tiiviisti työelämässä kiinni.

Nyt elämässäni on vaihe, jolloin tunnen voivani antaa tämän elämänkokemuksen pohjalta panokseni yhteisten asioiden hoitoon.

Tietoyhteiskuntapuolueena Piraatit ovat raikkaasti kiinni nykypäivässä. He ymmärtävät realistisesti kansainvälistymisen vaikutukset pienelle Suomellemme ja sen hallinnon nykytilaan. Panostamme uuteen nopeasti kehittyvään teknologiaan ja yhteiskunnan epäkohtiin. Kuten puheenjohtajamme Tapani Karvinen totesi: ”Piraattipuolueen selkein vahvuus on osallistaa jäseniään päätöksentekoon. Tapamme toteuttaa avointa ja osallistavaa demokratiaa jo puolueen sisällä vahvistaa sanomaamme yhteiskunnan toimielinten suhteen.”

On tärkeää kehittää teknologian avulla päätöksentekoa kansalaisia osallistavaksi. Hallintoa on selkeytettävä, sen on muututtava avoimeksi, tasapuoliseksi ja riippumattomaksi. Byrokratian kielen on oltava selkeää ja yksiselitteistä, tiedonsaanti päätöksenteon vaiheista kansalaisille helppoa. Suomen valtavaksi paisunut lakikokoelma on siivottava ja suomennettava, pikkuasioiden sääntelyä on kiireesti purettava, on harkittava uudelleen EU:n ohjeistusten kansalliset noudattamistavat.

Politiikka on – sen lisäksi, että menettänyt kansalaisten luottamuksen ja ruma sana – yhteisten asioiden hoitamista. Päätöksentekoa seuranneena olen usein kysynyt itseltäni, että 'kenen yhteisten'? Joskus on tullut vahva epäilys että kansalaiset on unohdettu, ja päätöksiä tehdään milloin minkäkin pakon ja uhkan tai talouselämän ehdoilla. Myöskin päättäjät ovat usein niin sanottuja pitkän linjan poliitikkoja, joilla on tunnettuuden ja rahan voimalla lähes automaattinen pääsy eduskuntaan edelleen päättämään. Se tarkoittaa, että he ovat ehkä vieraantuneet kansan todellisesta elämästä, ihmisten yhteisten asioiden hoidosta.

Minä siis haluan tuoda päätöksenteon lähelle heitä, joita päätökset koskevat. Haluan kysyä heiltä mielipiteitä, keskustella heidän tarpeistaan, kertoa heille tiedossani olevat faktat kulloisestakin kysymyksestä, ja pyytää heitä jopa äänestämään asioista tarpeen vaatiessa.

Meillä on edessä mammuttimainen sote-uudistus, johon uppoaa reilu puolet kuntien keräämistä verovaroista. On suurtyöttömyys, teollisuuden rakennemuutos, kansantalouden tasapainottaminen, koulutuksen kehittäminen nykytarpeisiin soveltuvaksi, ja monta muuta kiireesti tehtävää parannusta. Ensimmäisenä tehtävänä laittaisin perustulon toimeenpanon vireille. Sitten alkaisin huolehtia PK-yritysten toimintaedellytysten parantamisesta, ja... Kuten presidentti taannoin sanoi: nyt on puhuttu tarpeeksi, on aika kääriä hihat!

Pohdimme miten politiikka on rikki, kuinka kansalaiset - äänestäjät - ovat turhautuneet odottaessaan turhaan vaalilupausten toteutumista. Mietimme puolueiden kannatusta, puolueiden jäsenten ikäjakaumia, ay-liikkeen taantumista, vallankäytön pakenemista piiloon kabinetteihin. 

Minä synnyin vuonna 1952, vuonna jolloin Helsingissä pidettiin isot urheilukisat. Pikkuveljeni syntyi 1960, ensimmäinen lapseni 1970. Toinen poikani syntyi 1979. Näiden vuosikymmenten eroja ja näiden ikäpolvien eroja ruotiessamme puuskahdin, ettei vaalikopissa löydy vaihtoehtoa jota tämä päivä kaipaisi.

Olin yksisilmäinen. Poikani muistutti, että löytyyhän: Piraatit. En ollut tässä keskustelussamme ottanut huomioon, että onhan puolueita istuvan eduskunnan ulkopuolellakin. Toki Piraattipuolue oli minulle tuttu, kiinnostukseni kohde jo vuosien ajan. Olin lukenut heidän agendaansa ja ihaillut uudenlaista tuoretta näkökulmaa yhteisten asioiden hoitoon eli rumalla sanalla ilmaistuna politiikkaan.

Järkipuolue, joka elää tätä päivää realistisesti jalat maassa ja pää pilvissä niinkuin pitääkin.

Fiksuja ajattelevia ihmisiä, jotka kunnioittavat yksilöitä yhdenvertaisina. Haluavat kehittää demokratiaa kansanvaltaisempaan suuntaan, lisätä avoimuutta päätöksentekoon. Korostavat ihmisten vastuullista vapautta, järjen ja tiedon käyttöä yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa. 

Muistin yht'äkkiä jopa äänestäneeni Piraattia edellisissä vaaleissa! Asia oli päässyt luiskahtamaan tajunnan takaosiin sen vuoksi, että pidin jo silloin äänestämistä tuuleen huutamisena, protestina tai turhana yrityksenä käyttää 'kansan valtaa'. Olen pahoillani, Piraatit. Rehellisesti sanottuna näin minulle kävi.

Minulle valkeni, että minäkin haluan kuulua tähän eteenpäin katsovaan ja hienoja arvoja vaalivaan ryhmään joka todella välittää millaiseksi elämä tässä yhteiskunnassa, maassa ja maanosassa lähivuosina muokataan. Lapsenikin kannustivat minua - tässä vaiheessa sanon, että arvostan kovasti heidän mielipiteitään ja viisauttaan - liittymään Piraatteihin, ilmoittautumaan ehdokkaaksi kevään eduskuntavaaleihin, ja käyttämään elämänkokemukseni ja innostukseni meidän kaikkien hyväksi.

No, tässä tuli esiin vain perhepiirin ajatushautomon tuotos. Koko alkuvuoden olen tutustunut Piraattipuolueen toimintaan Suomessa ja Euroopassa, ajatuksen kanssa käynyt läpi puolueohjelman ja Piraattien vaaliohjelman sekä seurannut aktiivisesti blogeja ja keskustelupalstoja. Totesin merirosvoelämän kuuluvan minullekin. Arvot olivat kohdallaan.

Siis tässä olen, ehdolla Piraattipuolueen kansanedustajaksi kevään 2015 vaaleissa.

P.S.  Kukako olen?

Habitus: saunapuhdas suomalainen mummo

Sosioekonominen status: pienipalkkainen toimistotyöläinen julkisella sektorilla, asun yksin, vuokralla

Ehdotus: minua saa kutsua Piraatti-Pipsaksi