No siinä kävi sitten niin, että eräänä iltana... joulun tienoissa tuli keskustelun aiheeksi perheen kanssa tulevaisuus. Ihan oma, sitten yleisemminkin, mihin suuntaan yhteiskunta on kehittymässä, ja kuka tai miten tätä yhteiskuntaa muokkaa.

Pohdimme miten politiikka on rikki, kuinka kansalaiset - äänestäjät - ovat turhautuneet odottaessaan turhaan vaalilupausten toteutumista. Mietimme puolueiden kannatusta, puolueiden jäsenten ikäjakaumia, ay-liikkeen taantumista, vallankäytön pakenemista piiloon kabinetteihin. 

Minä synnyin vuonna 1952, vuonna jolloin Helsingissä pidettiin isot urheilukisat. Pikkuveljeni syntyi 1960, ensimmäinen lapseni 1970. Toinen poikani syntyi 1979. Näiden vuosikymmenten eroja ja näiden ikäpolvien eroja ruotiessamme puuskahdin, ettei vaalikopissa löydy vaihtoehtoa jota tämä päivä kaipaisi.

Olin yksisilmäinen. Poikani muistutti, että löytyyhän: Piraatit. En ollut tässä keskustelussamme ottanut huomioon, että onhan puolueita istuvan eduskunnan ulkopuolellakin. Toki Piraattipuolue oli minulle tuttu, kiinnostukseni kohde jo vuosien ajan. Olin lukenut heidän agendaansa ja ihaillut uudenlaista tuoretta näkökulmaa yhteisten asioiden hoitoon eli rumalla sanalla ilmaistuna politiikkaan.

Järkipuolue, joka elää tätä päivää realistisesti jalat maassa ja pää pilvissä niinkuin pitääkin.

Fiksuja ajattelevia ihmisiä, jotka kunnioittavat yksilöitä yhdenvertaisina. Haluavat kehittää demokratiaa kansanvaltaisempaan suuntaan, lisätä avoimuutta päätöksentekoon. Korostavat ihmisten vastuullista vapautta, järjen ja tiedon käyttöä yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa. 

Muistin yht'äkkiä jopa äänestäneeni Piraattia edellisissä vaaleissa! Asia oli päässyt luiskahtamaan tajunnan takaosiin sen vuoksi, että pidin jo silloin äänestämistä tuuleen huutamisena, protestina tai turhana yrityksenä käyttää 'kansan valtaa'. Olen pahoillani, Piraatit. Rehellisesti sanottuna näin minulle kävi.

Minulle valkeni, että minäkin haluan kuulua tähän eteenpäin katsovaan ja hienoja arvoja vaalivaan ryhmään joka todella välittää millaiseksi elämä tässä yhteiskunnassa, maassa ja maanosassa lähivuosina muokataan. Lapsenikin kannustivat minua - tässä vaiheessa sanon, että arvostan kovasti heidän mielipiteitään ja viisauttaan - liittymään Piraatteihin, ilmoittautumaan ehdokkaaksi kevään eduskuntavaaleihin, ja käyttämään elämänkokemukseni ja innostukseni meidän kaikkien hyväksi.

No, tässä tuli esiin vain perhepiirin ajatushautomon tuotos. Koko alkuvuoden olen tutustunut Piraattipuolueen toimintaan Suomessa ja Euroopassa, ajatuksen kanssa käynyt läpi puolueohjelman ja Piraattien vaaliohjelman sekä seurannut aktiivisesti blogeja ja keskustelupalstoja. Totesin merirosvoelämän kuuluvan minullekin. Arvot olivat kohdallaan.

Siis tässä olen, ehdolla Piraattipuolueen kansanedustajaksi kevään 2015 vaaleissa.

P.S.  Kukako olen?

Habitus: saunapuhdas suomalainen mummo

Sosioekonominen status: pienipalkkainen toimistotyöläinen julkisella sektorilla, asun yksin, vuokralla

Ehdotus: minua saa kutsua Piraatti-Pipsaksi