*Tässä tulee hieman toistoa edelliseen blogaukseeni, anteeksi etukäteen!

Olen Pipsa Grön, yo-merkonomi ja työskentelen toimistosihteerinä julkisella sektorilla. Olen 62-vuotias yksineläjä, perhettäni ovat aikuiset poikani omissa elämissään ja toisella heistä on kaksi tytärtä. Meillä on tiivis perhesuhde, ja olen onnellinen voidessani seurata eri ikäpolvien työ-, koulu- ja päiväkotielämää lähituntumalta.

Liityin hiljakkoin Piraattipuolueeseen, koska sen arvot ja tavoitteet ovat pitkään tuntuneet minulle omilta. Minulle oleellisia asioita ovat yksilön vapaus ja ihmisten yhdenvertaisuus.

haetahti.jpg

Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, ja seurannut kehitystä tiiviisti. Tähän ikään mennessä minulle on kertynyt omakohtaista kokemusta monista elämän aspekteista, jotka juuri nyt ovat suurennuslasin alla ja 'kärkihankkeina' hallituksen ja eduskunnan työlistalla.

 

Työkokemukseni on kertynyt sekä yksityissektorilta että julkiselta puolelta valtion ja kunnan palveluksessa. Olen myös toiminut viisi vuotta yrittäjänä, kokenut 90-luvun laman johon yritystoimintani kaatui, 10-vuotisen velkajärjestelyn, sitä seuranneen työttömyyden. Jopa sosiaaliavun hakemisen vaikeuden, kunnes byrokratia myönsi minulle Työttömän Työnhakijan statuksen. Siitä suosta selvittyäni olen taas ollut toistakymmentä vuotta tiiviisti työelämässä kiinni.

 

Nyt elämässäni on vaihe, jolloin tunnen voivani antaa tämän elämänkokemuksen pohjalta panokseni yhteisten asioiden hoitoon.

 

Tietoyhteiskuntapuolueena Piraatit ovat raikkaasti kiinni nykypäivässä. He ymmärtävät realistisesti kansainvälistymisen vaikutukset pienelle Suomellemme ja sen hallinnon nykytilaan. Panostamme uuteen nopeasti kehittyvään teknologiaan ja yhteiskunnan epäkohtiin. Kuten puheenjohtajamme Tapani Karvinen totesi: ”Piraattipuolueen selkein vahvuus on osallistaa jäseniään päätöksentekoon. Tapamme toteuttaa avointa ja osallistavaa demokratiaa jo puolueen sisällä vahvistaa sanomaamme yhteiskunnan toimielinten suhteen.”

 

On tärkeää kehittää teknologian avulla päätöksentekoa kansalaisia osallistavaksi. Hallintoa on selkeytettävä, sen on muututtava avoimeksi, tasapuoliseksi ja riippumattomaksi. Byrokratian kielen on oltava selkeää ja yksiselitteistä, tiedonsaanti päätöksenteon vaiheista kansalaisille helppoa. Suomen valtavaksi paisunut lakikokoelma on siivottava ja suomennettava, pikkuasioiden sääntelyä on kiireesti purettava, on harkittava uudelleen EU:n ohjeistusten kansalliset noudattamistavat.

 

Politiikka on – sen lisäksi, että menettänyt kansalaisten luottamuksen ja ruma sana – yhteisten asioiden hoitamista. Päätöksentekoa seuranneena olen usein kysynyt itseltäni, että 'kenen yhteisten'? Joskus on tullut vahva epäilys että kansalaiset on unohdettu, ja päätöksiä tehdään milloin minkäkin pakon ja uhkan tai talouselämän ehdoilla. Myöskin päättäjät ovat usein niin sanottuja pitkän linjan poliitikkoja, joilla on tunnettuuden ja rahan voimalla lähes automaattinen pääsy eduskuntaan edelleen päättämään. Se tarkoittaa, että he ovat ehkä vieraantuneet kansan todellisesta elämästä, ihmisten yhteisten asioiden hoidosta.

 

Minä siis haluan tuoda päätöksenteon lähelle heitä, joita päätökset koskevat. Haluan kysyä heiltä mielipiteitä, keskustella heidän tarpeistaan, kertoa heille tiedossani olevat faktat kulloisestakin kysymyksestä, ja pyytää heitä jopa äänestämään asioista tarpeen vaatiessa.

 

Meillä on edessä mammuttimainen sote-uudistus, johon uppoaa reilu puolet kuntien keräämistä verovaroista. On suurtyöttömyys, teollisuuden rakennemuutos, kansantalouden tasapainottaminen, koulutuksen kehittäminen nykytarpeisiin soveltuvaksi, ja monta muuta kiireesti tehtävää parannusta. Ensimmäisenä tehtävänä laittaisin perustulon toimeenpanon vireille. Sitten alkaisin huolehtia PK-yritysten toimintaedellytysten parantamisesta, ja... Kuten presidentti taannoin sanoi: nyt on puhuttu tarpeeksi, on aika kääriä hihat!